Historiaa

Leipomosta taidegalleriaksi

Wiksbergin kartanon viljelypalstat perustettiin, jotta rappiolle päässyt Forssan vanhin rakennus saatettaisiin arvoiseensa kuntoon. 2017 yhdistys lunasti huonokuntoisen rakennuksen kaupungilta yhden euron hinnalla ja aloitti kunnostustyöt.

Kuva: Esko Aaltonen, Lounais-Hämeen Kotiseutyhdistyksen kokoelma, Forssan museo.

Kartanon historiaa

Wiksbergin kartanon juuret ovat vuoden 1539 maakirjojen mukaan Jaakkolan rustitilassa. Vuonna

1641 omistajaksi tuli Tammelan kirkkoherra Mikael Alstadius (Tammelander). Tila oli suvun

hallussa vuoteen 1764, jolloin Jokioisten kartanon omistaja kapteeni Reinhold Jägerhorn osti sen,

mutta myi 1773 tehtaankirjuri Karl Collinille. Omistajuus vaihtui edelleen taajaan, kun Collin myi

tilan jo neljän vuoden kuluttua maamittari Gabriel Odelmanille ja tämä kapteeni Ernst von

Willebrandille vuonna 1780.

Willebrandin aikana rustitila alkoi kehittyä suureksi kartanoksi. Kahden vuoden kuluttua

Willebrand osti myös Jokioisten kartanon. Vuonna 1790 Willebrand myi Wiksbergin kartanon

everstiluutnantti Herman von Burghausenille ja tämän kuoltua suku myi kartanon vapaaherra Carl

Rehbinderille 1795. Seuraava omistaja oli majuri Enok Furuhjelm. Tämän kuoleman jälkeen

omistajuus kulki suvun sisällä, kunnes kartano siirtyi suvun lisäksi valtioneuvos Johan Wahlheimille

ja tämän jälkeen Wetterhoffin suvulle.

Vuonna 1845 kartanon osti pääkonsuli Alexander Lavonius, kunnes Forssan Puuvillan Kehruu

Yhtiön omistaja Axel Wahren osti sen 1852. Silloin kartanossa oli jo päärakennuksen lisäksi lukuisia

sivurakennuksia ja pieni puutarhakin. Wahren alkoi monin tavoin kehittää ja uudistaa kartanon

toimintaa ja myös laajentaa ostamalla lisämaata. Wahrenin luottoarkkitehdin C. Th. Chiewitzin

suunnitelman mukaan päärakennuksessa tehtiin peruskorjaus. Wahrenin kuoltua 1884 kartano

siirtyi hänen tyttärelleen Sidonia Ståltströmille. Jatkosodan jälkeen vuonna 1942 kartanon osti

loimaalainen nahkatehtailija Yrjö Salminen, jonka omistuksessa kartano oli kymmenen vuotta. Sen

jälkeen omistus siirtyi Forssan kauppalalle, joka vuorasi tiloja asuin- ja muuhun käyttöön.

Kun kartanon päärakennus paloi vuonna 1978, on korjattavana oleva talousrakennus ainoa

pihapiiristä jäljellä oleva rakennus. Talous- ja konttorirakennuksen katto paloi 2010-luvun alussa.

Kauempana kartanoalueesta ovat jäljellä entinen talli ja navetta, joista talli on nykyisin

teollisuuskäytössä ja navetta harrastustilana.

Rakennusprojekti

Wiksbergin viljelypalstojen rakennuksen kunnostaminen

Wiksbergin kartanon viljelypalstat ry perustettiin syksyllä 2016, jolloin rakennuksen

kunnostamisesta ja palstaviljelystä kiinnostuneet kokoontuivat Forssan kaupungintalossa.

Rakennuksen kunnostaminen alkoi heti seuraavana vuotena palossa pahasti vaurioituneen katon

purkamisella ja palojätteen siivoamisella niin ulkoa kuin sisätiloistakin. Petri Seppälä oli

moottorisahan kahvassa päävastuussa nosturin lavalla. Palojätettä vietiin siirtolavakaupalla

Kiimassuon jätekeskukseen. Purettujen savupiippujen tiilet kerättiin talteen. Satojen tuntien

siivoustalkoot kestivät koko vuoden.

Rakennustöihin päästiin vuoden 2018 alussa, kun kaksi irakilaista turvapaikanhakijaa rakensivat

ensimmäisen kattolappeen yhdistyksen talkoolaisten avustamana. Vuonna 2019 kaksi

rakennusalan yritystä rakensi pohjoisen puolen lappeen. Talkooporukalla nostettiin kattopellit

katolle. Hallituksen jäsen Sirkka Köykkä laati kaikki rakennussuunnitelmat.

Vuonna 2020 alkoi välipohjan kunnostaminen. Tekijäksi saatiin Forssan ammatti-instituutin

rakennusalan opiskelijat. Välipohjan uusiminen vaati myös palossa vaurioituneiden rakenteiden

uusimista. Välipohjan korjaustyö kesti kaksi vuotta, koronapandemian hidastaessa työtä

merkittävästi. Seuraavana korjausvuorossa olivat yläkerran ikkunat. Osa jouduttiin tilaamaan

uusina, osan talkoovastaava Heikki Tanski kunnosti avustajanaan Asko Vuorinen. Yhdessä miehet

rakensivat yläkertaan johtavat portaat teräksestä valmistetun rungon päälle.

Yläkerranhätäpoistumistien ovi tilattiin alan yritykseltä, mutta oviaukko tehtiin omin voimin,

samoin oven kiinnittäminen.

Tampereen yliopiston arkkitehtiopiskelijat savirappasivat alakerran kolmen huoneen seinät ja

savivaloivat niiden lattiat vanhaa menetelmää käyttäen. Ennen niitä huoneiden kreosoottia

sisältäneet betonilattiat purettiin ilmatiiviisti. Talkootyötä tehtiin taas paljon ennen rappaus- ja

valutöitä.

Taidevintin sermit ja pöydät tehtiin Forssa eläväksi ja kauniiksi -yhdistyksen Kehräämön

joulutorilla toimineista katoksista ja pöydistä. Joulutorin toiminta oli päättynyt vuonna 2017.

Pöydistä tehtiin toisen sivun ja katoksista toisen puolen sermit, kaikki maalattiin harmaalla sävyllä

taiteilija Ybi Hannulan ohjeiden mukaisesti. Alakerran sisäänkäyntihuoneen oviaukkoihin

asennettiin uusvanhat ovet, joista kaksi on Forssan Elävienkuvien Teatterin vanhoja ovia. Ovet

maalattiin keltaisiksi. Pihalle saatiin Forssan ammatti-instituutin rakentama puinen ulkokäymälä.

Vuonna 2025–2026 oli vuorossa alakerran ikkunoiden kunnostaminen. Heikki Tanski kunnosti

yhdessä Asko Vuorisen kanssa osan ikkunoista, osa jouduttiin tilaamaan alan yritykseltä.

Rakennuksen kunnostamisen julkisia tukijoita ovat olleet Museovirasto, Forssan kaupunki,

Hämeen ely-keskus, LounaPlussa ry ja Lounais-Hämeen Kotiseutuyhdistys ry. Merkittävää

yritystukea ovat niin materiaalein, palveluin kuin rahallisestikin antaneet UPM Timber, Nerkoon

Höyläämö Oy, Westas Oy, Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy, Forssan Verkkopalvelut Oy, Forssan

Uusioaines Oy, Envor Group Oy, K-Rauta Forssa, Ramirent, Lounaismaan Osuuspankki, Makuliha

Oy, Someron Säästöpankki, Finngra Oy, FTT Turvatekniikka Oy, Kuljetus Nukari Oy, Merkintalo Oy,

Forssan Kutomon Apteekki, Forssan Vanha Apteekki ja Rakennus Timo Pekka Oy.

Yksityisiä lahjoittajia ovat Ilppo Aaltonen, Heikki Tanski, Iris Helkama, Jari Kaunisto, Pertti

Raunamaa, Jaakko Rauhala, Jukka Kinos, Seppo Aaltonen, Hannu Lahtonen, Riitta Juvakoski, Arja

Kanerva, Jukka Sipilä, Jaana Lindfors ja Asko Vuorinen. Summat ovat 1000 € tai 500 €, joiltakin

enemmänkin.